Wake up – herätys Suomi ja Eurooppa. Viimeisten vuosien aikana olemme seuranneet teollisuustuotannon massamuuttoa halvempiin maihin. Tällä viikolla jouduimme taas todistamaan Suomen entisen lippulaiva Nokian ilmoitusta laajoista 3700 hengen irtisanomisista Suomessa. Tuleeko tämä jollekin yllätyksenä? Jos tulee, on aika herätä. Suomi ja suurin osa muista
EU-maista on jo pidemmän ajan kuluessa menettänyt kilpailukykyään.
Naapurimaamme Ruotsi on asettanut tulevaisuuskomission. Tulevaisuuskomissioon koostuu pääministeristä ja kolmesta muusta hallituspuolueen johtajasta, sekä yhdeksästä ruotsalaisen yhteiskunnan eri osa-alueita edustavasta henkilöstä. Komission tarkoitus on identifioida
tärkeitä tulevaisuuden yhteiskunnallisia haasteita Ruotsissa pidemmällä aikavälillä. Työtä tehdään vuosiin 2020 ja 2050 peilaten.
Tulevaisuuskomission pyynnöstä Johan Ronnestam, yksi Ruotsin tunnetuimmista brändäyksen ja median konsulteista, kirjoitti blogin aiheesta ”Kuinka kohtaamme työttömän tulevaisuuden?” Ronnestam kirjoittaa osuvasti: ”Menemme kohti tulevaisuutta, jossa liikevaihto ja voitto valuvat ulos yrityksistä samaa tahtia, kun globaali kilpailu kasvaa nopeammin kuin koskaan aiemmin.
Väkirikkaat maat, kuten Kiina ja Intia, luovat maailmankaupalle uusia sääntöjä. Samaan aikaan sekä tuotannossa, markkinoinnissa että tavaran kuljettamisessa tapahtuu äärimmäistä digitalisointia, mikä pidemmällä tähtäimellä johtaa vähäisempään määrään työpaikkoja – riippumatta siitä, kuinka paljon uusia yrityksiä perustamme.”
Tekniikan vallankumous etenee hurjalla tempolla. Joka päivä tulee uusia innovaatioita, jotka muuttavat sitä todellisuutta, jossa vielä eilen elimme. Suomi oli 90-luvulla edelläkävijämaa
ICT-alalla. Nokia oli yritys, jolle sen henkilökunnan huipputeknologinen osaaminen loi menestystarinan. Laitteistojen ja ohjelmistojen kehitys on ohittanut kriittisen pisteen, mistä johtuen uuteen teknologiaan investoiminen on sekä laitteiston että ohjelmien osalta
kustannusten suhteen kannattavampaa kuin tuotannon harjoittaminen Suomessa tai
sen siirtäminen matalapalkkamaihin.
Ronnestam ottaa esimerkiksi kiinalaisen yhtiön nimeltä Foxconn, jonka tuotteisiin kuuluvat muun muassa iPhone ja iPad. Foxconn työllistää 1,2 miljoonaa ihmistä, minkä lisäksi käytössä on 10 000
robottia. Vuonna 2011 yhtiö ilmoitti investoivansa teknologiaan ja lisäävänsä robottien lukumäärään miljoonaan – kyllä, luit aivan oikein – jo vuonna 2014. Maa, jossa henkilöstö-kustannukset ovat vain murto-osa meidän tasoomme
verrattuna, tekee siis suursijoituksen automatisointiin.
Millaisen signaalin tämä antaa Suomen kaltaisille maille? Minun on vaikea uskoa, että paluuta perinteiseen suurteollisuuteen enää olisi. Sen sijaan meidän on löydettävä uusia lokeroita ja helpotettava pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä. Tänä päivänä EU:n alueella on 22 miljoonaa pientä ja keskisuurta yritystä. Vuosina 2002–2011 pk-sektorille syntyi 13 miljoonaa uutta työpaikkaa. Kasvupotentiaalia onkin etsittävä juuri tällä sektorilla. Vielä on kuitenkin valitettavasti paljon ratkaisemattomia ongelmia, jotka estävät kasvua. Meillä on aivan liikaa byrokratiaa ja pienyrityksiä kuormittavia yleiskuluja.
EU-maista neljä kuuluu nykyisin maailman G8-maihin. Jos nykytrendi jatkuu, on epävarmaa, pysyvätkö nämä maat G8-ryhmässä myös jatkossa. Huolimatta talouskriisistä ja siitä, miltä sen ratkaisu lopulta tulee näyttämään, on korvaamattoman tärkeää pitää huolta sekä Suomen että EU:n kilpailukyvystä.