Viimeisten kolmen, neljän vuoden aikana suomalaiset ovat lähes päivittäin joutuneet
kuulemaan huonoja uutisia Euroopan taloudesta. Ymmärrettävästi kysellään, miksei tämä kurjuus jo lopu, ja mikseivät poliitikot saa ratkaisuillaan tuloksia aikaan.
Eurooppa ajautui Lehman&Brothersin konkurssin jälkimainingeissa syvään lamaan. Monissa maissa yksityisestä sektorista alkanut velkaantuminen on hitaasti mutta varmasti johtanut kasvaneeseen velkaantumiseen EU:n jäsenvaltioissa.
Pankkien romahdus Yhdysvalloissa sai toisin sanoen aikaan shokkiaaltoja koko talousjärjestelmässä. Tämä on pakottanut valtioita ympäri maailmaa tukemaan ja joissain tapauksissa myös kansallistamaan pankkejaan. Suomelle tämä ei ole mitenkään uutta, sillä 90-luvun kriisi on vielä tuoreessa muistissa. Ero on vain siinä, että nyt laskennalliset luottotappiot ovat huomattavasti suurempia.
Osallistuin viime viikolla moniin kokouksiin ja konferensseihin Brysselissä. Suurin osa keskusteluista on sivunnut velkakriisiä ja sen erilaisia ratkaisumalleja. EU:n sisämarkkinakomissaari Michel Barnierin puhe EPP:n ryhmäpuheenjohtajakokouksessa herätti vilkasta keskustelua. Barnier muistutti muun muassa, että vaikka EU-tasolla on ryhdytty moniin erilaisiin toimenpiteisiin sitten kriisin alkamisen, vie vielä vuosia ennen kuin toipuminen on nähtävissä.
Huolimatta tukipaketeista ja paremmasta kontrollista, jokainen jäsenmaa joutuu jo tekemiensä säästötoimenpiteiden lisäksi tarkastelemaan rakenteita. EU:n markkinat ovat jo pidemmän aikaa menettäneet kilpailukykyään. Siksi tarvitaan konkreettisia ja radikaaleja toimenpiteitä, jotka tähtäävät parempaan kilpailukykyyn.
Kuinka sitten on mahdollista yhtä aikaa säästöjen ja rakenteellisten muutosten kanssa saada
aikaan välttämätöntä kasvua? Barnierin mukaan vastaus kysymykseen löytyy pk-yrityssektorista.
Tässä asiassa komissaarin kanssa on helppo olla yhtä mieltä. Pienet ja keskisuuret yritykset edustavat tällä hetkellä 99 prosenttia kaikista yrityksistä EU:ssa, ja ne työllistävät yli 90 miljoonaa ihmistä. Ennen kuin kriisi alkoi vuonna 2007, syntyi Euroopassa keskimäärin 500 000 uutta
pienyritystä vuosittain. Viime vuonna EU:ssa oli 21 miljoonaa pk-yritystä. Vuosina 2002–2011 näiden yritysten piirissä syntyi 13 miljoonaa uutta työpaikkaa. Nämä luvut huomioon ottaen on helppo nähdä, että paras kasvupotentiaali on juurikin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.
Nykyisin on kuitenkin vielä monia ratkaisemattomia ongelmia, jotka estävät kasvua. EU-maat, Suomi mukaan luettuna, ovat keskittyneet aivan liikaa suuryrityksiin. Tämä pätee sekä riskipääoman saatavuuteen että innovaatio- ja tutkimusrahoitukseen. EU:n sisäisestä markkinapotentiaalista on puhuttu paljon, ja 500 miljoonan asukkaan väestössä onkin valtava potentiaali kansainvälistymistä tavoitteleville pk-yrityksille. Yksi ongelma ovat olleet muun muassa korkeat patenttimaksut yrityksille, jotka hakevat patenttia koko EU:n alueella. Patentti maksaa EU-alueella 10 kertaa enemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Komissio on parhaillaan säätämässä yhteistä EU-patenttia.
Vaikka eurokriisi on venynyt, eikä lopullisten ratkaisujen muodosta ole varmuutta, on EU:n kilpailukyvystä pidettävä huoli. Tänä päivänä G8-maiden joukossa on neljä EU-maata. Jos nykykehitys jatkuu, ei näiden maiden pysyminen G8-ryhmässä ole itsestään selvää. Siksi on yhä tärkeämpää, että EU pääsee kriisin jäljiltä jaloilleen ja palauttaa kasvunsa sekä sisämarkkinoilla että globaalina toimijana.