Arvoisa puhemies – hyvät juhlavieraat
Tänään on kulunut 75 vuotta siitä, kun eduskunta siirtyi talvisodan sytyttyä Kauhajoelle. Sisällissodan jälkeen poliittisesti kahtiajakautunut kansa yhdistyi ja ryhtyi puolustamaan maata yhteistä vihollista vastaan. Kansakuntamme onnistui säilyttämään itsenäisyytensä läpi rankkojen taisteluiden, joiden selkärankana oli yksimielinen ja uhrautuva kotirintama sekä sotilaita tukevat naisjärjestöt. Syvät kansalaissodan haavat unohdettiin ja itsenäisyytemme säilyi, vaikka uhrit olivat raskaat.
Sotien aikaan puolet väestöstämme oli maataloudessa. Sotakorvaukset osaltaan pakottivat nopeaan teollistumiseen ja kaupungistumisemme oli ennätysnopeaa. Sodan kokeneet rakensivat teollisuuslaitokset ja asunnot. Oli näky paremmasta ja tahdottiin, että lapsilla olisi turvatumpi ja parempi tulevaisuus. Rakennettiin edelleen yhteiskuntaluokkia yhdistävää, vasemmistolaisesti ja oikeistolaisesti ajattelevia yhteen tuovaa oikeusvaltiota ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Sodassa oli opittu säästämään niukkoja voimavaroja keskinäisessä yhteistyössä. Myöhemmin korkeakoulujen tutkimus palveli teollisuuden kehitystä. Tajuttiin, että pieni kansakunta voi menestyä vain olemalla kehityksen eturivissä.
Kristillinen usko oli kantanut läpi talvisodan, moni tuli sodassa uskoon ja sodan jälkeen oli laajoja herätyksiä. Korkeat moraaliset periaatteet koettiin välttämättömiksi. Sotavuodet olivat saaneet kansakunnan kannattamaan yhteisvastuuta ja oikeudenmukaisuutta. Elintason nousu mahdollisti 60-luvun lopun radikalismin ja kulttuurimuutoksen.
Nykyisin elämme vielä pääosin kristilliseen kirkkoon kuuluvien maassa. Kristinuskon jälkilämmöllä voi elää jonkin aikaa, mutta nykyisten kylmien tuulten puhaltaessa tarvitsemme väistämättä aitoa lämpöä ja lähimmäisyyttä.
Hyvinvointivaltiota alettiin 1960- ja 1970-luvulla kehittää eläkejärjestelmien ja sairasvakuutuslain luomisella sekä käynnistämällä mm. lasten päivähoito ja kansanterveystyö. Vuosikymmenien kehitystyön tuloksena elämme kehittyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa, joka huolehtii kansalaisistaan.
Suomalainen yhteiskunta on itsenäisyyden aikana käynyt lävitse monenlaisia vaiheita ja muutoksia. Matka paremmaksi yhteiskunnaksi jatkuu ja paljon on vielä tehtävää, mutta aina välillä on hyvä muistaa, että eivät tässä asiat ihan huonosti ole.
Voimme Adolf Ehrnroothia lainaten todeta, että “Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille.”