Yritys- ja osinkoverouudistus aiheutti myrskyisän jälkikeskustelun. Muutama päivä kehyssopimuksen jälkeen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki sanoi, ettei hän ole saanut tietoa osinkoverouudistuksen seurauksista. Tämä ulostulo kiinnostaa luonnollisesti tiedotusvälineitä, jotka tekevät suuren asian verouudistuksesta. Hetkessä vaikuttaa siltä, että kaikki ovat unohtaneet uudistuksen tarkoituksen. Tämä siitä huolimatta, että useat poliitikot ovat viime vuosina pahoitelleet yrityspakoa ulkomaille sekä sitä, ettei yrityksillä ole riittävästi halua investoida ja työllistää.
Oppositio on vaatinut, että hallitus ryhtyy toimiin työllistämisen vauhdittamiseksi. Hallituksen tehdessä verouudistuksia, joilla olisi positiivisia vaikutuksia työllisyyden näkökulmasta alkaa valtaisa kritiikki. Tämä on tietenkin odotettavaa, sillä uudistusten yhteydessä on aina voittajia ja häviäjiä. Hallitus onkin jälkikäteen tarkastellut tehtyjä päätöksiä. Tarkastelussa huomioitiin, että pörssiyhtiöiden osinkoverotusta kiristettiin aiemmassa päätöksessä liian paljon ja sitä päätöstä korjattiin. Listaamattomien yritysten osalta otettiin käyttöön 150 000 euron katto osingoille, jotka voidaan jakaa alennetulla verolla.
Käydyssä keskustelussa on käytetty sellaisia mielikuvia, joista en pidä. Kuva jonka media ja tietyt poliitikot ovat antaneet suomalaisista yrittäjistä, ei ole oikeudenmukainen. Kansalaisille on annettu ymmärtää, että yrittäjät ovat ahneempia kuin muut suomalaiset. Lisätäkseen ennestään tyytymättömyyttä on annettu ymmärtää, että hallitus olisi antanut perusteettomia etuuksia yrittäjille. Tämäkään kuvaus ei pidä paikkaansa.
Hallituksen tavoite verouudistukselle oli parantaa yritysten toimintamahdollisuuksia. Tätä varten tarvitaan verojärjestelmä, joka kannustaa kasvuun ja investointeihin. Moni on kysynyt miten alennettu osinkoverokanta parantaa kasvua ja työllistämistä. Vastaus on yksinkertainen. Yksikään yrittäjä ei voi nostaa suuria osinkotuottoja ilman vahvaa tasetta ja nettovarallisuutta. Suurta nettovarallisuutta ei voi rakentaa ilman, että yritys kasvaa, tekee voittoa ja maksa siitä yhteisöveroa. Vasta tämän jälkeen voi yrittäjä nostaa osan osingosta alhaisemmalla verokannalla. Tätä kannustavaa mekanismia tarvitaan. Ilman kannustinta tuskin löytyy ketään, joka haluaisi kantaa yrittäjyydestä aiheutuvia riskejä. Yrittäjä, joka sijoittaa omaa pääomaa listaamattomaan yritykseen, ottaa paljon suuremman riskin kuin henkilö, joka sijoittaa kiinteistöihin tai pörssiosakkeisiin. Tästä syystä osinkoverotus listaamattomissa yrityksissä tulee olla alhaisempaa kuin pörssiyhtiöissä.